Poliisi on ystävämme - Saamy.

Harva elokuva alkaa niin loistavalla esimerkillä kuin tamilinkielinen perusmasala Saamy (2003), jossa pätkän päähenkilö (Vikram) raahautuu aamulla kaljakioskiin, josta hän ostaa yhden ison pullon ohrapirtelöä ja pesee sillä naamansa ja hampaansa. Sitten hän haukkaa aamupalaa sekoittamalla kaljaa idleihinsä (eteläintialaisia riisikakkujuttuja) ja uhoaa erinäisille ihmisille. [Very few movies begin with such a great example as the Tamil basic masala Saamy, where the main character (Vikram) drags himself in the morning to a beer-seller, where he buys a big bottle of beer and washes his face and teeth with it. Then he grabs breakfast by mixing beer with his idlis and telling some people off.]

Hei suomalaiset, rappioalkoholismi toimii Tamil Nadussakin. Biisin jälkeen sankarimme uhittelee poliisille ja vetää paria kyttää aika reilustikin turpaan. Voin hyväksyä tämmöisen meiningin, kun tietää intialaisen poliisin kyseenalaisen maineen korruption petikumppanina. [Hey Finns, destructive alcoholism works in Tamil Nadu, too. After a song our hero defies the police and kicks a couple of cops' asses quite heavily. I'm fine with this sort of behavior, when one considers the questionable reputation of the Indian police as the bedmate of corruption.¹ ]

Valitettavasti alkukohtaukset ovat ovelaa harhautusta, eikä Saamy olekaan leffa katujentallaajasta, joka oikoo poliisin rivejä omankädenoikeudella. Saamy on sen sijaan uusi poliisipäällikkö tai vastaava, joka esitti tavista saadakseen ensikäden tietoa poliisin tekemisistä. Pian hän paljastaa oman identiteettinsä ja asettaa tiukat säännöt Tirunevelin kaupungille. Ja yllätys, homma toimii ihan loistavasti, kun kunnon mies vastaa asioista. [Unfortunately the beginning are a cleverly misleading, and Saamy is not a movie about an ordinary man of the street who corrects the police force with self-delivered justice. Instead Saamy is the new chief of police or something to that effect, who pretended to be an ordinary guy to get first-hand information about what the police were doing. Soon he reveals his identity and lays down the strict rules for the town of Tirunevel. And surprise, everything works perfectly, when a proper man is in charge.]

Paikallisen gangsterin/poliitikon/jonkun naaman kanssa sujuu alussa myös loistavasti, kun Saamy antaa hänelle liikkumatilaa laittomien baarien pitämisen suhteen; kunhan anniskelualueet eivät ole temppelin tai koulun vieressä, kaikki on ihan jees. Jossain vaiheessa suhde mutkistuu ja gangsterista muodostuu pahis, tietty, mitä sitä ennen on luvassa biisejä, romanttisia kuvioita ja tietysti pakollinen komediaraita. [Business with the local gangster/politician/whatever goes smoothly in the beginning, when Saamy gives him space with regards to running illegal booze joints; as long as the alcohol is kept away from temples and schools, everything is fine. At some point the relationship gets more complex and the gangster turns out to be a villain, of course, but before that there are songs, romantic happenings² and of course the obligatory comedy track.]

Komediasta vastaa harvinaisen loistava Vivek. Hän esittää pappia, joka näkee kaikenlaisia yhteiskunnallisia vääryyksiä ympärillään, eikä pelkää protestoida, oli kyse sitten kastisyrjinnästä, virkamieskorruptiosta tai taikauskosta. Hauskaa, ovelaa ja saarnaavaa yht'aikaa! [The truly great Vivek is in charge of the comedy. He plays a pandit who sees all kinds of societal wrongs around him, and is not afraid to protest, whether it concerns caste discrimination, civil servant corruption or superstition. Funny, clever and sermonizing at the same time!]

Romanttisissa kommervenkeissä tapaamme Trishan, joka on eteläintialaisista sankarittarista tähän mennessä näkemäni perusteella ehdottomasti kuivin. Vaikka Trisha on ihan mukava joissain rooleissa, yleensä hän ei yksinkertaisesti liikuta puoleen eikä toiseen, ja siten aina toivoisi, että hän olisi vain leffoissa, joita en edes halua katsoa. Ihan söpöähän tämä juonikuvio elokuvassa oli, mutta aina välillä sitä vain pyöritteli peukaloitaan ja mietti, milloin Vivek tulisi taas saarnaamaan jostain jutusta. [In the romantic side of the plot we meet Trisha, who is out of the South-Indian heroines that I've seen so far the least interesting³. Even though she's quite nice is in some roles, usually she simply doesn't move me either way, and therefore I findm yself wishing she'd only be in movies I wouldn't want to watch. The plot here is quite cute, but at times I'd just twidle my thumbs and wonder when Vivek would come onto the screen again.]

Jos nyt vähän saan omaa sukupuoltani vähätellä, niin biisienhän takia muijat näissä leffoissa joskus on. Saamyn musiikkianti on aika menevää, vaikka lyriikat tuppaavatkin olemaan vain listoja erinäisistä asioista. Tamil on varmasti runollisempi kieli kun nämä sanoitukset onnistuvat kuvaamaan. [If I could undermine my own gender for a moment, then it has to be said that it's mostly for the songs that girls in these movies sometimes are. Saamy's musical offering is quite good, though the lyrics seem to only be lists of different things. I'm sure Tamil is a more poetic language than these lyrics manage to convey.]

Kaikin puolin mukiinmenevä toimintapätkähän Saamy on, ei käy kieltäminen. Vikram antaa tasaisen roolisuorituksen, Vivek loistaa, ja juoni antaa juuri sopivasti paatosta. Silti aina välillä mietin, minkälainen leffasta olisi tullut, jos Vikramin esittämä Saamy ei olisikaan ollut roistojen keinoja käyttävä, poliisivoimia puhdistava kyttä, vaan ankaramman puolen, alkoholiin sortuva kadunmies. Erilainen elokuva, ja ehkä, surullista kyllä, parempi elokuva. [Saamy is quite an adequate action flick, can't be denied. Vikram gives a steady performance, Vivek shines and the plot delivers just enough of pathos. At the same time I sometimes wonder, what the movie would've been like if Saamy hadn't been the rowdy-methods-using cop but the violent, alcoholist man of the street. A different movie, for sure, and maybe, as sad as it is to say, a better movie.]

---

Second bilingual review. Just as shoddy as the first one. My style in Finnish is so weird, ugh. Hate.

Notes:

- "Poliisi on ystävämme" - the police is our friend. Finnish readers may connect this to a song from the 90s..

- ¹ This is what I mean about my shoddy Finnish. I just develop these overly complex sentence structures that end up sounding ridiculous in both English & Finnish. Bedmate of corruption? But I kind of like how it sounds in Finnish, heh.
² Direct translation would be "romantic patterns".
³ Literally translates "dryest".

^{Once again, English translation is shoddy because I am laaazy.}